TIIVISTELMÄ
Raportti käsittelee tutkimusta, jossa toimittajien tiedontarpeita ja tiedonhankintaa
on tarkasteltu toimittajien näkökulmasta ja toimittajien aitojen työtehtävien
pohjalta. Tutkimuksessa on kvalitatiivis-kvantitatiivisen tutkimusotteen avulla pyritty
jäsentämään erilaisissa työtehtävissä, jutuissa, tarvittavan tiedon luonnetta,
jutuille ominaisia, joskin varsin joustavia, toimintamalleja ja tilannetekijöiden
vaikutuksia. Tutkimuksen ulkopuolelle jää tiedon käyttö.
Tutkimukseen osallistui 28 Satakunnan Kansan toimittajaa. Tutkimusaineisto kerättiin
kyselylomake-, päiväkirja- ja ryhmähaastattelumenetelmin. Pääasiallisen
tutkimusaineiston muodostivat 13 toimittajan 86:sta työtehtävästään pitämät
päiväkirjat. Kaikkien tutkimukseen osallistuneiden toimittajien täyttämillä
kyselylomakkeilla ja kolmen toimittajan kanssa tehdyllä ryhmähaastattelulla tuettiin
pääasiallista tutkimusaineistoa.
Tutkimustulokset osoittivat työtehtävien kompleksisuusasteen systemaattisesti
korreloivan niiden tiedonhankintaprosesseja. Kompleksisuuden lisääntyessä tiedontarve
kohdistui monipuolisempaan tietoon ja harkittujen ja käytettyjen tiedonlähteiden
määrä sekä lisääntyi että muuttui lähderakenteeltaan. Toimittajien tiedontarve
kohdistui joko spesifiin ongelmatietoon tai ongelmatietoon yhdessä laaja-alaisemman
ongelma-aluetiedon kanssa, muttei monipuolisimmillaankaan ongelmanratkaisutietoon.
Tilannetekijät vaikuttivat pääasiassa käytettyihin tiedonlähdetyyppeihin.
Tilannetekijöiden häiritsemissä työtehtävissä toimittajat vähensivät selvästi
asiantuntijoiden ja arkistojuttujen käyttöä, ja yhtä selvästi lisäsivät
asianosaisten käyttöä. Henkilölähteet olivat selkeästi kirjallisia lähteitä
käytetympiä. Suosituimpia lähteitä olivat asianosaiset, asiantuntijat, virkamiehet ja
viranomaiset sekä yritysten, yhdistysten yms. organisaatioiden edustajat. Kaikkia edellä
mainittuja henkilölähdetyyppejä käytettiin useammin kuin suosituimpia kirjallisia
lähteitä, eli arkistojuttuja. Noin 90 % henkilölähteistä oli toimituksen ulkopuolelta
ja vastaava osuus kirjallisista lähteistä oli toimituksen sisältä käyttöön saatua.
Tiedonhankintakanavien käyttö tiedonlähteiden tavoittamiseen oli vähäistä.
Tutkimuksesta saadut tulokset tukevat aiempien tutkimusten tuloksia, mutta samalla ne
ovat selkeästi uutta tietoa, joka tarkentaa ja syventää aikaisempaa käsitystä
toimittajien tiedontarpeesta ja tiedonhankinnasta. Aikaisemmin tiedotusopin alueella
käyttämätön työtehtävien kompleksisuusasteeseen perustuva tarkastelukulma on myös
tiedonhankintatutkimuksessa varsin tuore. Myös tutkimuksessa käytetty
tutkimusmenetelmä, ns. prosessianalyysimenetelmä, on kansainvälisesti uusi. Nyt tehty
tutkimus on sen toinen sovellutus.
Hakusanat:
tiedontarve
tiedonhankinta
työtehtävien kompleksisuus
toimittajat